|
|
Historia
Heinjoki kuului vuoteen 1868
kappeliseurakuntana Muolaan Pyhänristin seurakuntaan. Seurakunta ja
kunta itsenäistyivät samana vuonna, eli 1868.
Heinjoella oli 16
kylää: Heikurila, Hevossaari, Koprala, Kurvila, Kämärä, Kääntymä,
Lahdenperä, Pienpero, Pihkala, Pilppula, Pirilä, Ristseppälä,
Rättölä, Savastila, Tuokkola ja Vamppala.
Väkimäärä kunnassa vaihteli suuresti nälänhädän ja sotien takia.
Vuonna 1654 oli kunnan alueella vain 86 asukasta. Jatkosodan aikana
(1941-1944) paluumuuttajia oli 3134 henkilöä.
Asutusta kunnan alueella on ollut jo varhain. Vanhin
esihistoriallinen löytö on n. 9000 vuotta vanha. 1000-luvulta on
myös rahalöytö.
Heinjoki menetettiin 13.3.1940 tehdyssä talvisodan rauhassa
Neuvostoliitolle. Takaisinvaltaus jatkosodassa tapahtui syksyllä
1941. Uusi evakkotaival heinjokelaisille alkoi kesäkuussa 1944.
Kunnan väestön pääelinkeino oli maa-, metsä ja karjatalous. Heinjoki
oli myös tunnettu hevospitäjä. |
HEINJOKI
1939
▪Sijainti Keski-kannaksella, n. 30 km Viipurista
▪Asukasluku 3669
▪Pinta-ala 342,1 km²
Pinta-alasta
peltoa 4835 ha, niittyä 2775 ha, metsää ja suota ym. 24700 ha.
Yksityisten omistamaa maata 25656 ha, puutavarayhtiöillä 3813 ha,
valtiolla 2456 ha ja kunnalla / seurakunnalla 385 ha. Alueella yli
50 järveä tai lampea. |
|
